Kuka minä olen ?

Mitkä ovat juureni ?

Ketkä ovat sukulaisiani ?

Onko sukulaisia paljon ja missä he asuvat ?

Halu tuntea historiaa.

Kun ihminen tulee 50 vuoden ikään tai saavuttaa eläkeoikeuden, useat meistä alkavat miettiä näitä kysymyksiä.

Näin teki myös Terttu Halme. Mutta varsinaisesti vasta 1990 luvun alussa hän pohti kysymyksiä perusteellisemmin ja keskusteli asioista paljon muiden kanssa. Samalla hän esitti muillekin, että josko alkaisimme selvittää sukuamme. Erkki Mikkola oli kylläkin alussa koko asiaa vastaan. ” Ei kannata, työlästä, ei löydy porukkaa ja onkohan kiinnostusta ja en ala ” vastaili aluksi Erkki, mutta taipui asialle kuitenkin.

Asiaa kypsyteltiin lisää. Seppo Mikkola näytti vihreää valoa asian eteenpäin viemiseksi ja mukaan saatiin Marja Falck ja Raimo Mikkola. Ensimmäisen palaverin jälkeen idea sukutapaamisesta alkoi elää. Mukaan tuli Hannulan sukuhaarasta Anne Hellman-Cale ja melko pian myös Antti Ellilä. Näin perustettiin epävirallinen toimikunta. Terttu Halme toimi kokoonkutsujana ja myös muistiinpanojen tekijänä. Kokoontumiset olivat toimikunnan jäsenten kotona.

Tämä epävirallinen toimikunta aloitti myös varovaisesti suunnitella jonkinlaista sukuluettelon laadintaa ja miten tähän luetteloon tietoja kerättäisiin. Ja vaikeata se sitten olikin, niin kuin Erkki Mikkola oli alussa sanonut. Sukuhaarat jaettiin jäsenten kesken, niinettä jokaiselle tuli oma haara kerätä tietoja suvun jäsenistä ja mahdollisista taustoista. Vaikka Erkki Mikkola oli alussa vastaan, niin hän suostui sitten kirjaamaan kaikki tiedot sähköiseen muotoon.

Kaikista sukuhaaroista löytyi myös aktiivisia ja ahkeria henkilöitä, joiden avulla päästiin eteenpäin. Joissakin tapauksissa myös seurakuntien ja muiden viranomaisten arkistoja tarvittiin.

Näin myös ensimmäinen sukuluettelo saatiin painettua vuonna 1994.

Samalla kun tietoja sukulaisista kerättiin, niin myös sukukokouksen pitämistä suunniteltiin. Virallisen sukuseuran perustamista ei katsottu aiheelliseksi, koska ei ollut tarkoitus komeilla tai hienostella sukuseuralla. Matala profiili koettiin asialliseksi ja kaikenlainen virallisuus ja siihen liittyvät velvoitteet katsottiin myös turhaksi jäykkyydeksi.

Niinpä sitten vuonna 1994 vietettiin ensimmäinen sukukokous Elimäen Korialla, vanhan varuskunnan entisessä sotilaskodissa.

Näin on alkanut ELIMÄEN VILPPULAN MIKKOLAN SUVUN tarina.